Eipä kauaa kestäny niin kuukausi onkin jo kulunut. Tuntuu siltä, kuin eilen olisin astunut ulos lentokoneesta. Vaikka
mitä on ehtinyt tapahtumaan tämän kuukauden aikana. Fiilis on tosi hyvä, olen
alkanut tottumaan perheen arkeen, eikä koti-ikävä ole vielä ainakaan iskenyt.
Kouluaamuina herään
seitsemältä ja syön pienen aamupalan ja olen ovesta ulos noin kaksikymmentä
vaille. Koulua on joka päivä viisi tuntia: ensin kolme tuntia peräkkäin, sitten noin 15 minuutin välitunti ja lopuksi kaksi tuntia, jonka
jälkeen mennään kotiin syömään lounasta. Koulussa kaikilla on mukana aina
jotain pientä naposteltavaa, koska pienellä aamupalalla ei voi jaksaa
yhteen asti.
Koulussa en pysy oikein mukana opiskelussa, mutta yritän parhaani
ainakin matematiikan, fysiikan ja kemian tunneilla (psykologia, historia,
latina ja italia ovat hieman hankalampia). Koulu on täällä todella erilainen
verrattuna Suomeen, mutta olen aikalailla tottunut siihen miten täällä
toimitaan.
Tuntuu siltä, että ymmärrän
Italiaa yhä enemmän kun kerran kuulen sitä täällä jatkuvasti joka paikassa.
Joskus pitää pyytää kavereita kuitenkin toistamaan lauseet vähän hitaammin, kun
kaikki puhuu niin nopeasti. Olen mielestäni ehkä hieman ujo vielä käyttämään
italiaa itse, mutta yritän yhä enemmän sanoa mahdollisimman paljon italiaksi ja
kyselen aina ihmisiltä mitä joku sana tarkoittaa jne. Suomi ja englanti on ehkä vähän jopa alkanut unohtumaan. Suomea en ole edes ajatellut ollenkaan, koska kun opiskelen itsekseni italiaa käännän tarvittaessa sanat aina englanniksi. Blogin kirjoittaminen tekee minulle siis ihan hyvää.
Tällä viikolla aloitin
pianotunnit ja myös baskin treenit. Cremonassa ei ole minun ikäisille
koripallojoukkuetta, joten minulle suositeltiin baskinia ja kokeilun jälkeen
olen sitä mieltä, että aion jatkaa. En ole varma mikä olisi suomalainen nimi
baskinille, mutta se on siis sama kuin koripallo, erona on se, että
mukana on pelaajia, joilla on liikkumisvaikeuksia. Baskinissa on viisi tasoa
joista minä olen neljännellä, koska minulla ei ole vaikeuksia juosta tai
muutenkaan liikkua, mutta en ole myöskään kokenut koripallon pelaaja.
Viidennellä ”tasolla” on oikeasti hyviä pelaajia ja mitä alemmas mennään, niin
sitä enemmän on pelaajalla vaikeuksia liikkumisen kanssa. Ihan kaikkia sääntöjä
en vielä ymmärrä, mutta kyllä ne sitten pelatessa oppii. Olen myös tämän
lisäksi käynyt salilla ja juoksemassa vaihtarikavereiden kanssa.
Viikko sitten sunnuntaina
palasin Castellamare di Stabiasta (ihan Napolin lähellä) vaihto-oppilaiden orientaatio viikonlopusta. Viikonloppu oli
varmaan yksi elämäni parhaista! Matka hotellille Cremonasta kesti noin kymmenen
tuntia, mutta se oli sen arvoista. Meidän piirin lisäksi yksi toinenkin saapui
paikalle torstai-iltana ja perjantaina lähdimme heti aamulla kiertämään Napolia.
Illalla saapuivat paikalle muutkin piirit. Vaihto-oppilaita oli yhteensä noin 100 eripuolilta maailmaa. Päästiin näkemään yhdessä Pompein rauniot ja lauantaina
vielä ennen lähtöä käytiin vierailemassa eräässä aivan upeassa palatsissa.
Pompeii |
Maisema hotellilta oli upea! Taustalla näkyy Vesuvius. |
Meidän piiri Napolissa |
Hotelli |
Pompeii |
Napoli |
Yksi meidän piirin amerikkalaisista nimeltä Andy teki napolista aivan mahtavan videon! Linkki löytyy tästä.