Kuukausi takana!

Eipä kauaa kestäny niin kuukausi onkin jo kulunut. Tuntuu siltä, kuin eilen olisin astunut ulos lentokoneesta. Vaikka mitä on ehtinyt tapahtumaan tämän kuukauden aikana. Fiilis on tosi hyvä, olen alkanut tottumaan perheen arkeen, eikä koti-ikävä ole vielä ainakaan iskenyt.

Kouluaamuina herään seitsemältä ja syön pienen aamupalan ja olen ovesta ulos noin kaksikymmentä vaille. Koulua on joka päivä viisi tuntia: ensin kolme tuntia peräkkäin, sitten noin 15 minuutin välitunti ja lopuksi kaksi tuntia, jonka jälkeen mennään kotiin syömään lounasta. Koulussa kaikilla on mukana aina jotain pientä naposteltavaa, koska pienellä aamupalalla ei voi jaksaa yhteen asti. 

Koulussa en pysy oikein mukana opiskelussa, mutta yritän parhaani ainakin matematiikan, fysiikan ja kemian tunneilla (psykologia, historia, latina ja italia ovat hieman hankalampia). Koulu on täällä todella erilainen verrattuna Suomeen, mutta olen aikalailla tottunut siihen miten täällä toimitaan. 

 Viime viikoksi minut siirrettiin toiseen luokkaan, koska oma luokka on Lontoossa. Uusi luokka on ollut todella mukava ja huomenna siirryn taas takaisin omaani. 

Tuntuu siltä, että ymmärrän Italiaa yhä enemmän kun kerran kuulen sitä täällä jatkuvasti joka paikassa. Joskus pitää pyytää kavereita kuitenkin toistamaan lauseet vähän hitaammin, kun kaikki puhuu niin nopeasti. Olen mielestäni ehkä hieman ujo vielä käyttämään italiaa itse, mutta yritän yhä enemmän sanoa mahdollisimman paljon italiaksi ja kyselen aina ihmisiltä mitä joku sana tarkoittaa jne. Suomi ja englanti on ehkä vähän jopa alkanut unohtumaan. Suomea en ole edes ajatellut ollenkaan, koska kun opiskelen itsekseni italiaa käännän tarvittaessa sanat aina englanniksi. Blogin kirjoittaminen tekee minulle siis ihan hyvää.

Tällä viikolla aloitin pianotunnit ja myös baskin treenit. Cremonassa ei ole minun ikäisille koripallojoukkuetta, joten minulle suositeltiin baskinia ja kokeilun jälkeen olen sitä mieltä, että aion jatkaa. En ole varma mikä olisi suomalainen nimi baskinille, mutta se on siis sama kuin koripallo, erona on se, että mukana on pelaajia, joilla on liikkumisvaikeuksia. Baskinissa on viisi tasoa joista minä olen neljännellä, koska minulla ei ole vaikeuksia juosta tai muutenkaan liikkua, mutta en ole myöskään kokenut koripallon pelaaja. Viidennellä ”tasolla” on oikeasti hyviä pelaajia ja mitä alemmas mennään, niin sitä enemmän on pelaajalla vaikeuksia liikkumisen kanssa. Ihan kaikkia sääntöjä en vielä ymmärrä, mutta kyllä ne sitten pelatessa oppii. Olen myös tämän lisäksi käynyt salilla ja juoksemassa vaihtarikavereiden kanssa.

Viikko sitten sunnuntaina palasin Castellamare di Stabiasta (ihan Napolin lähellä) vaihto-oppilaiden orientaatio viikonlopusta. Viikonloppu oli varmaan yksi elämäni parhaista! Matka hotellille Cremonasta kesti noin kymmenen tuntia, mutta se oli sen arvoista. Meidän piirin lisäksi yksi toinenkin saapui paikalle torstai-iltana ja perjantaina lähdimme heti aamulla kiertämään Napolia. Illalla saapuivat paikalle muutkin piirit. Vaihto-oppilaita oli yhteensä noin 100 eripuolilta maailmaa. Päästiin näkemään yhdessä Pompein rauniot ja lauantaina vielä ennen lähtöä käytiin vierailemassa eräässä aivan upeassa palatsissa.   

Pompeii

Maisema hotellilta oli upea! Taustalla näkyy Vesuvius.

Meidän piiri Napolissa

Hotelli

Pompeii

Napoli

Yksi meidän piirin amerikkalaisista nimeltä Andy teki napolista aivan mahtavan videon! Linkki löytyy tästä.

Andy ja minä

P.S. Käväisin ennen koulun alkua perheen kanssa Garda-järvellä, mutta jostain syystä kaikki kuvat siltä päivältä katosi, joten onnistuin pelastamaan vain tämän kuvan minusta ja host-siskostani Ilariasta: