Fiiliksiä Cremonasta

Kun aloin kirjottamaan tätä postausta kaksi kuukautta oli tulossa täyteen ja nyt sitten kolme kuukautta on tulossa täyteen...hups. Aika kuluu niin nopeasti, mikä tuntuu todella oudolta. Välillä tuntuu siltä et vielä on niin paljon aikaa edessä ja välillä taas tuntuu että aika menee niin noepasti, ettei itse pysy kärryillä. Taas on tapahtunut niin paljon ja olen oppinut myös paljon. Ymmärtäminen tulee kokoajan vahvemmaksi ja pystyn jo koskustelemaan italiaksi.

Mikä viime kuusta ensimmäisenä tulee mieleen on kun päätettiin torstaina 8. lokakuuta lounaan jälkeen kiivetä vaihtarikavereiden kanssa maailman kolmanneksi korkeimpaan kello torniin (112.7m) Cremonan keskustassa. Ilta oli aivan mahtava ja tornista näki koko Cremonan. Välillä on kiva thedä muiden vaihtarien kanssa jotain vähän erikoisempaa.

Cremona

Arki on minulla sujunut hyvin. Monet vaihtoon lähtiessä saattaa joskus olettaa, että vaihdon aikana joka päivä on joku aivan mahtava uusi elämys, mutta ei se aina ole niin, ekä sen tarvitsekkaan olla. Pian huomaa kun koulutkin alkaa, että asut ihan tavallisessa perheessä, jossa jokainen käy töissä tai koulussa ja sinunkin pitää tehdä samoin. Joskus sen arjen on vain alettava. Minulle arjen alku ei ollut mitenkään kovin iso juttu, kun omaksui perheen rutiinit, niin kaikki alkoi sujumaan aika hyvin. Suomessa minulla oli periaatteessa kuukauden pidempi loma, kun saavuin tänne vasta syyskuussa enkä aloittanut koulua Suomessa. Jotenkin odotin innolla, että arki alkaisi ja pääsisin kouluun. Suomessa arki oli todella erilaista verrattuna italialaiseen menoon, mutta pidän tästä todella paljon. Koulua minulla on maanantaista lauantaihin kahdeksasta yhteen, kaksi kertaa viikossa baskin-treenit ja kerran viikossa piano tunnit. Tämän lisäksi käyn salilla kolme tai neljä kertaa viikossa kavereiden kanssa ja lähes joka päivä olen jossain jonkun kanssa. Aina silloin tällöin jään kotiin lepäämään ja opiskelemaan esimerkiksi italiaa itsenäisesti. Mulla on ollu tosi hyvä olla täällä ja tuntuu todella mukavalta jotenkin mennä nukkumaan väsyneenä, kun on tehny jotain ja saanut jotain aikaseksi. Muutenkin uuden kielen opetteleminen voi olla todella raskasta. Kun kuulen italiaa kokoajan minun pitää kääntää kaikki mitä minulle sanotaan ja se alkaa väsyttämään todella nopeasti.

Koulu on sujunut hyvin, vaikka en ole voinut ihan kaikilla tunneilla kunnolla osallistua kielen takia. Tekemiäni kokeita ei arvostella, enkä osallistu kaikkiin kokeisiin (italia, latina, historia, psykologia, filosofia ja taiteen historia). Yritän kuitenkin osallistua mahdollisimman paljon kemian, fysiikan, matematiikan ja englannin tunneilla (luultavasti kohta aloitan myös ranskan ja espanjan). Jos en pysty osallistumaan tunneilla opiskelen joko itsenäisesti italiaa tai teen muiden aineiden läksyjä, yritän kuitenkin kuunnella mahdollisimman paljon, koska se harjoittaa hyvin ymmärtämistä. Olen huommannut, että esimerkiksi kemiaa opiskellessa ymmärrän kirjan tekstiä, kun ajattelen sen englannin kautta.

Tänä vuonna Italiassa on ollut World Expo Milanossa, joten vierailtiin tapahtumassa meidän piirin kanssa 17. lokakuuta. Mun mielestä meidän piiri on aivan mahtava ja on aina niin kiva tavata taas kaikkia välillä. Oltiin siis Expossa, joka oli aivan täynnä ihmisiä, koska oli lauantai. Samana päivänä Expossa sattui olemaan yksi italialainen kaveri, joka asuu Milanossa. Tutustuttiin toisiimme reilu vuosi sitten parin viikon Rotary-leirillä Sveitsissä.

Minä ja Armando

Meidän piiri Expossa

Seuraavana päivänä olin aamupäivän yhdessä seurakunnan tapahtumassa ja illalla tapasin tytön nimeltä Aurora, joka on asunut Suomessa 10 vuotta ja asuu nyt Cremonassa. Tuntui hyvältä päästä puhumaan suomeakin välillä.

Olen päässyt käymään myös Sirmionessa, Veronassa ja Venetsiassa pikaisesti. Venetsiaan menin koulun kanssa, mutta en pässyt kauheasti näkemään kaupunkia kunnolla.

Sirmione

Minä ja Sofia Venetsiassa

Kuukausi takana!

Eipä kauaa kestäny niin kuukausi onkin jo kulunut. Tuntuu siltä, kuin eilen olisin astunut ulos lentokoneesta. Vaikka mitä on ehtinyt tapahtumaan tämän kuukauden aikana. Fiilis on tosi hyvä, olen alkanut tottumaan perheen arkeen, eikä koti-ikävä ole vielä ainakaan iskenyt.

Kouluaamuina herään seitsemältä ja syön pienen aamupalan ja olen ovesta ulos noin kaksikymmentä vaille. Koulua on joka päivä viisi tuntia: ensin kolme tuntia peräkkäin, sitten noin 15 minuutin välitunti ja lopuksi kaksi tuntia, jonka jälkeen mennään kotiin syömään lounasta. Koulussa kaikilla on mukana aina jotain pientä naposteltavaa, koska pienellä aamupalalla ei voi jaksaa yhteen asti. 

Koulussa en pysy oikein mukana opiskelussa, mutta yritän parhaani ainakin matematiikan, fysiikan ja kemian tunneilla (psykologia, historia, latina ja italia ovat hieman hankalampia). Koulu on täällä todella erilainen verrattuna Suomeen, mutta olen aikalailla tottunut siihen miten täällä toimitaan. 

 Viime viikoksi minut siirrettiin toiseen luokkaan, koska oma luokka on Lontoossa. Uusi luokka on ollut todella mukava ja huomenna siirryn taas takaisin omaani. 

Tuntuu siltä, että ymmärrän Italiaa yhä enemmän kun kerran kuulen sitä täällä jatkuvasti joka paikassa. Joskus pitää pyytää kavereita kuitenkin toistamaan lauseet vähän hitaammin, kun kaikki puhuu niin nopeasti. Olen mielestäni ehkä hieman ujo vielä käyttämään italiaa itse, mutta yritän yhä enemmän sanoa mahdollisimman paljon italiaksi ja kyselen aina ihmisiltä mitä joku sana tarkoittaa jne. Suomi ja englanti on ehkä vähän jopa alkanut unohtumaan. Suomea en ole edes ajatellut ollenkaan, koska kun opiskelen itsekseni italiaa käännän tarvittaessa sanat aina englanniksi. Blogin kirjoittaminen tekee minulle siis ihan hyvää.

Tällä viikolla aloitin pianotunnit ja myös baskin treenit. Cremonassa ei ole minun ikäisille koripallojoukkuetta, joten minulle suositeltiin baskinia ja kokeilun jälkeen olen sitä mieltä, että aion jatkaa. En ole varma mikä olisi suomalainen nimi baskinille, mutta se on siis sama kuin koripallo, erona on se, että mukana on pelaajia, joilla on liikkumisvaikeuksia. Baskinissa on viisi tasoa joista minä olen neljännellä, koska minulla ei ole vaikeuksia juosta tai muutenkaan liikkua, mutta en ole myöskään kokenut koripallon pelaaja. Viidennellä ”tasolla” on oikeasti hyviä pelaajia ja mitä alemmas mennään, niin sitä enemmän on pelaajalla vaikeuksia liikkumisen kanssa. Ihan kaikkia sääntöjä en vielä ymmärrä, mutta kyllä ne sitten pelatessa oppii. Olen myös tämän lisäksi käynyt salilla ja juoksemassa vaihtarikavereiden kanssa.

Viikko sitten sunnuntaina palasin Castellamare di Stabiasta (ihan Napolin lähellä) vaihto-oppilaiden orientaatio viikonlopusta. Viikonloppu oli varmaan yksi elämäni parhaista! Matka hotellille Cremonasta kesti noin kymmenen tuntia, mutta se oli sen arvoista. Meidän piirin lisäksi yksi toinenkin saapui paikalle torstai-iltana ja perjantaina lähdimme heti aamulla kiertämään Napolia. Illalla saapuivat paikalle muutkin piirit. Vaihto-oppilaita oli yhteensä noin 100 eripuolilta maailmaa. Päästiin näkemään yhdessä Pompein rauniot ja lauantaina vielä ennen lähtöä käytiin vierailemassa eräässä aivan upeassa palatsissa.   

Pompeii

Maisema hotellilta oli upea! Taustalla näkyy Vesuvius.

Meidän piiri Napolissa

Hotelli

Pompeii

Napoli

Yksi meidän piirin amerikkalaisista nimeltä Andy teki napolista aivan mahtavan videon! Linkki löytyy tästä.

Andy ja minä

P.S. Käväisin ennen koulun alkua perheen kanssa Garda-järvellä, mutta jostain syystä kaikki kuvat siltä päivältä katosi, joten onnistuin pelastamaan vain tämän kuvan minusta ja host-siskostani Ilariasta:

10 päivää Italiassa!!!

10 päivää Italiassa! Ihan eka juttu mikä tulee nyt mieleen on et koulu alko maanantaina! Mua ei oo koskaan varmaan jännittänyt yhtä paljon. Tunne oli ku ihan ensimmäisenä koulupäivänä, kun host-äiti saatto mut koulun pihalle ja melkein tärisin ku jännitti nii paljo. Pelotti sama ku mikä luultavasti kaikkia muitakin vaihtareita: ei löydä ketään kenen kanssa puhua tai ei pääse mukaan keskusteluun muuten. Olin edellisenä perjantaina yhdessä kirkon tapahtumassa tutustunut muutamaan samaa koulua käyvään tyttöön ja yksi heistä lupasi pelastaa mut heti aamulla ja saattaa mut mun omaan luokkaan. Koko luokka innostui kun astuin sisään ja kaikki on ottanu mut lämpimästi vastaan. Tiedän, että on vaikeaa joskus luoda suhteita muihin ihmisiin. Tässä tilanteessa kieli tekee siitä vielä hankalamman, mutta luokkakaverini vaikuttavat todella mukavilta ja he ovat tunneilla "tukena" aina kun sitä tarvitsen. Vielä en koulusta tän enempää voi sanoa, koska oon käyny vasta pari päivää.
      Oon viime viikon aikana myös tavannut paljon muita vaihtareita. Sunnuntaina meillä oli orientaatio päivä Paviassa. Oli tosi kiva tavata muita oman piirin vaihtareita. Syötiin hyvää ruokaa ja tehtiin kierros Paviassa (ja tietenki unohdin kameran autoon kierroksen ajaks). Ollaan välillä myös tavattu mun lähellä asuvien vaihtarien kanssa Cremonan keskustassa aina välillä. Kaikki paikat missä käyn on niin lähellä, että pystyn pyöräilemään helposti paikasta toiseen. Oon oppinu tuntemaan jo alueen meko hyvin. Tänään kävin lounaan jälkeen salilla Amerikkalaisen kaverin kanssa, mutta oon nyt tän parin koulupäivän jälkeen jo sen verran väsyny, että ei oikeen muuta tullu tänää tehtyy.

Ciao Italia!

Koska tämä on ensimmäinen postaus tähän blogiin voisin ensin kertoa vähän itsestäni. Nimeni on Elli, olen 17-vuotias Helsingistä. Päätin viime syksynä hakea Rotaryn kautta vaihtoon ensimmäisenä vaihtoehtona Italia. Italian kieltä olen opiskellut noin vuoden lukiossa (4 kurssia).

Saavuin siis lauantaina uuteen kotiini Cremonassa joten tänään starttaa kolmas päiväni täällä. Perheeni oli minua vastassa lentokentällä ja he ovat todella mukavia! Perheeseen kuuluu äiti Emilia, isä Francesco ja sisko Ilaria, sekä pieni koira Peggy. Englantia perhe ei puhu kovin paljon, sisko osaa sitä kyllä jonkin verran, mutta kaikki tärkeät asiat tulee kuitenkin ymmärretyksi ja olen huomannut ymmärtäväni yllättävän paljonkin Italiaa. Kaikki perheen jäsenet ovat innokkaasti opettamassa jatkuvasti uusia sanoja, mikä on tosi kiva juttu.

Lauantaina emme tehneet paljon mitään sen jälkeen kun saavuimme kotiin sillä oli jo illallis aika, jonka jälkeen menimme aika pian nukkumaan. Sunnuntaina heräsimme yhdeksältä (itse heräsin tosin aika paljon aikaisemmin itsekseni ja tyhjensin matkalaukun siinä välissä) aamupalalle ja kymmeneltä olimme kirkolla. Tilaisuus oli mielestäni tosi kiva ja haluan jatkossakin mennä sunnuntaisin kirkkoon, koska koin oppivani paljon Italiaa ja oli tosi kiva tavata perheen tuttuja kirkossa. Kirkon jälkeen menin Ilarian ja hänen kavereiden kanssa kiertelemään kaupungilla ja pääsin näkemään tulevan kouluni. Liikumme Cremonassa pyörillä, mikä on mielestäni tosi hyvä, sillä kaikki on aika lähellä toisiaan ja aluekin on tasaista. Illalla mentiin koko perheen kanssa pyörillä Po-joelle ja illalliseksi syötiin paljon pizzaa! <3

Tänään ollaan käyty äidin ja Ilarian kanssa ostamassa minulle puhelimeen italialainen kortti. Lounaan jälkeen tapasin Rotary "kummin", joka myös on todella mukava! Illalla tapaan luultavasti pari lähistöllä asuvaa vaihto-oppilasta.

Koulu minulla alkaa ensi viikon maanantaina ja pianotunnit ensi kuussa. Yritän keksiä vielä itselleni jonkun urheiluharrastuksen. Helsingissä harrastin purjehdusta, mutta täällä se ei ihan onnistu, mikä ei haittaa minua, koska on kiva kokeilla jotain uutta välillä!

Yritän kirjoittaa tähän blogiin jatkossa vähintään kerran viikossa, joten siihen asti ciao ciao!