tiistai 1. joulukuuta 2015

Fiiliksiä Cremonasta

Kun aloin kirjottamaan tätä postausta kaksi kuukautta oli tulossa täyteen ja nyt sitten kolme kuukautta on tulossa täyteen...hups. Aika kuluu niin nopeasti, mikä tuntuu todella oudolta. Välillä tuntuu siltä et vielä on niin paljon aikaa edessä ja välillä taas tuntuu että aika menee niin noepasti, ettei itse pysy kärryillä. Taas on tapahtunut niin paljon ja olen oppinut myös paljon. Ymmärtäminen tulee kokoajan vahvemmaksi ja pystyn jo koskustelemaan italiaksi.

Mikä viime kuusta ensimmäisenä tulee mieleen on kun päätettiin torstaina 8. lokakuuta lounaan jälkeen kiivetä vaihtarikavereiden kanssa maailman kolmanneksi korkeimpaan kello torniin (112.7m) Cremonan keskustassa. Ilta oli aivan mahtava ja tornista näki koko Cremonan. Välillä on kiva thedä muiden vaihtarien kanssa jotain vähän erikoisempaa.
Cremona






Arki on minulla sujunut hyvin. Monet vaihtoon lähtiessä saattaa joskus olettaa, että vaihdon aikana joka päivä on joku aivan mahtava uusi elämys, mutta ei se aina ole niin, ekä sen tarvitsekkaan olla. Pian huomaa kun koulutkin alkaa, että asut ihan tavallisessa perheessä, jossa jokainen käy töissä tai koulussa ja sinunkin pitää tehdä samoin. Joskus sen arjen on vain alettava. Minulle arjen alku ei ollut mitenkään kovin iso juttu, kun omaksui perheen rutiinit, niin kaikki alkoi sujumaan aika hyvin. Suomessa minulla oli periaatteessa kuukauden pidempi loma, kun saavuin tänne vasta syyskuussa enkä aloittanut koulua Suomessa. Jotenkin odotin innolla, että arki alkaisi ja pääsisin kouluun. Suomessa arki oli todella erilaista verrattuna italialaiseen menoon, mutta pidän tästä todella paljon. Koulua minulla on maanantaista lauantaihin kahdeksasta yhteen, kaksi kertaa viikossa baskin-treenit ja kerran viikossa piano tunnit. Tämän lisäksi käyn salilla kolme tai neljä kertaa viikossa kavereiden kanssa ja lähes joka päivä olen jossain jonkun kanssa. Aina silloin tällöin jään kotiin lepäämään ja opiskelemaan esimerkiksi italiaa itsenäisesti. Mulla on ollu tosi hyvä olla täällä ja tuntuu todella mukavalta jotenkin mennä nukkumaan väsyneenä, kun on tehny jotain ja saanut jotain aikaseksi. Muutenkin uuden kielen opetteleminen voi olla todella raskasta. Kun kuulen italiaa kokoajan minun pitää kääntää kaikki mitä minulle sanotaan ja se alkaa väsyttämään todella nopeasti.

Koulu on sujunut hyvin, vaikka en ole voinut ihan kaikilla tunneilla kunnolla osallistua kielen takia. Tekemiäni kokeita ei arvostella, enkä osallistu kaikkiin kokeisiin (italia, latina, historia, psykologia, filosofia ja taiteen historia). Yritän kuitenkin osallistua mahdollisimman paljon kemian, fysiikan, matematiikan ja englannin tunneilla (luultavasti kohta aloitan myös ranskan ja espanjan). Jos en pysty osallistumaan tunneilla opiskelen joko itsenäisesti italiaa tai teen muiden aineiden läksyjä, yritän kuitenkin kuunnella mahdollisimman paljon, koska se harjoittaa hyvin ymmärtämistä. Olen huommannut, että esimerkiksi kemiaa opiskellessa ymmärrän kirjan tekstiä, kun ajattelen sen englannin kautta.

Tänä vuonna Italiassa on ollut World Expo Milanossa, joten vierailtiin tapahtumassa meidän piirin kanssa 17. lokakuuta. Mun mielestä meidän piiri on aivan mahtava ja on aina niin kiva tavata taas kaikkia välillä. Oltiin siis Expossa, joka oli aivan täynnä ihmisiä, koska oli lauantai. Samana päivänä Expossa sattui olemaan yksi italialainen kaveri, joka asuu Milanossa. Tutustuttiin toisiimme reilu vuosi sitten parin viikon Rotary-leirillä Sveitsissä.

Minä ja Armando

Meidän piiri Expossa


Seuraavana päivänä olin aamupäivän yhdessä seurakunnan tapahtumassa ja illalla tapasin tytön nimeltä Aurora, joka on asunut Suomessa 10 vuotta ja asuu nyt Cremonassa. Tuntui hyvältä päästä puhumaan suomeakin välillä.

Olen päässyt käymään myös Sirmionessa, Veronassa ja Venetsiassa pikaisesti. Venetsiaan menin koulun kanssa, mutta en pässyt kauheasti näkemään kaupunkia kunnolla.

Sirmione


Minä ja Sofia Venetsiassa